Artikkelit

Alfred Vogel eli niin kuin opetti

Alfred Vogel eli miltei täysin terveenä ja toimintakykyisenä 94 vuotta vuonna 1996 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Hänen näkemyksensä mukaan sielun ja ruumiin kaikinpuolista hyvinvointia lujittava elämä on elämää mahdollisimman suuressa sopusoinnussa luonnon ja toisten ihmisten kanssa. Hänen koko ajatusmaailmansa perustana oli syvä uskonnollisuus.

Harmonia eli sopusointu oli tavoite, johon Alfred Vogel pyrki koko elämänsä. Tämä ei suinkaan hänen mielestään tarkoittanut sopeutumista asioihin sellaisina kuin ne olivat. Päinvastoin. Hän otti erittäin voimakkaasti julkisesti kantaa luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen terveydenhoidon puolesta kotimaassaan ja "sekaantui" luonnonsuojelukysymyksiin muissakin maissa. Väkivaltaa aseena epäkohtiin puuttumisessa sen enempää kuin sotaakaan hän ei hyväksynyt.

Ei aineelliselle ylellisyydelle

Sen laajan tiedon valossa, jota hänen elämästään on käytettävissä, hän opetti sitä, minkä itse omassa elämässään hyväksi, hyödylliseksi ja oikeaksi uskoi ja koki. Hän myös pyrki elämään kuten opetti.

Vaikka hän varsinkin elämänsä toisella puoliskolla oli jo varakas kansainvälinen yrittäjä, hän eli vaatimattomasti. Niinpä hän ei ollut kiinnostunut suurista komeasti sisustetuista kodeista, ei kalliista vaatteista sen enempää kuin muustakaan elämän aineellisesta ylellisyydestä.

Suurimmat ylellisyydet ovat ilmaisia

Aineellisesti vaatimaton elämäntapa oli täysin johdonmukaista maailmankatsomuksen käytännön toteutusta. Hän piti yksinkertaisia, luonnonläheisiä ja kaikkien ulottuvilla olevia asioita todellisena ylellisyytenä.

Ylellisyyksiä olivat liikkuminen luonnossa, kasvien, eläinten ja luonnon tapahtumien tarkkailu, puutarhanhoito, raikas talvinen ilma kotiseudun Alpeilla, maukas kasvisruoka, varhainen nukkumaanmeno ja aikaiset kirjoittamiselle omistetut aamuyön tunnit.

Yksinäisyys ja yhdessäolo

Suureksi ylellisyydeksi Alfred Vogel koki yksinolon hetket luonnossa, esimerkiksi hiihto- ja kävelyretket vuorilla. Toisaalta hän koki yhdessäolon suurten ihmisjoukkojen kanssa ja tapaamiset erilaisten ihmisten kanssa eri puolilla maailmaa suurenmoisena rikkautena ja ylellisyytenä.

Miten terveys säilytetään

Alfred Vogelilta kysyttiin tuon tuosta hänen elinvoimaisuutensa salaisuutta. Hän kehitti aktiivisesti 61-vuotiaana perustamaansa Bioforce-nimistä kasvilääkkeitä ja luontaiselintarvikkeita tuottavaa kansainvälistä yritystä, kirjoitti, piti luentoja ja vaikutti aina vain yhtä väsymättömältä. Tosiasia on, että hänen voimansa alkoivat uupua merkittävästi vasta pari vuotta ennen kuolemaa eli yli yhdeksänkymmenvuotiaana.

Kaikki mahdollista iäkkäänäkin

Alfred Vogel oli monissa ratkaisuissaan kiinnostavan iätön ja ennakkoluuloton. Yrittäjänä hän teki merkittävimmät ratkaisut ja otti siten myös suurimmat riskit 60­70-vuotiaana eli siinä iässä, jolloin yleensä siirrytään eläkkeelle. Hän myös solmi uuden avioliiton yli 80-vuotiaana jäätyään leskeksi ensimmäisestä vuosikymmeniä kestäneestä avioliitostaan.

Terveyden perusta: elämäntavat

Elämäntapojensa kokonaisuutta hän piti elinvoimaisuutensa perustana. Siitä hän kertoi monissa yhteyksissä.

Olennaisia olivat ihmissuhteiden lisäksi suhde työhön, liikuntaan, uneen, ruokaan ja ulkoilmaan sekä terveyttä lujittaviin kasvilääkkeisiin.

Suhde työhön

Alfred Vogel kertoi tekevänsä työtä vähintään kymmenen tuntia vuorokaudessa. Säästä riippuen työpäivästä noin puolet kului henkisessä, puolet ruumiillisessa työssä. Henkinen työ oli yrittäjän tavanomaista työtä ja kirjoittamista. Ruumiillinen työ oli pääasiassa työskentelyä rohtokasviviljelmillä. Kiinnostava työ, jonka voi kokea tärkeäksi, kuuluu hänen mielestään terveyttä ylläpitävään elämäntapaan.

Liikunta: kasvien hoitoa, hiihtoa, voimistelua ja vaeltelua luonnossa Liikuntaa

Alfred Vogel sai ruumiillisesta työstä rohtokasviljelmillä, kävelyistä ja luontoretkistä metsissä ja vuorten rinteillä sekä voimistelusta, jota hän harjoitti koko ikänsä pitääkseen kehonsa toimintakykyisenä.

Murtomaahiihto ja laskettelu perinteiseen vuoristolaistapaan sekä luonnossa vaeltelu olivat hänen voimanantajiaan.

Iltauneen viimeistään kymmeneltä,
aamuyön tunteina henkistä työtä
Alfred Vogel kertoi menevänsä aina aikaisin nukkumaan, viimeistään kymmeneltä ja jopa yhdeksältä. Yöunen pituudeksi riitti normaalioloissa kuutisen tuntia. Työnteko, nimenomaan kirjoittaminen, sujui häneltä hyvin hiljaisina aamuyön tunteina, jolloin muut vielä yleensä nukkuivat.

Niukasti luomukasvisruokaa

Alfred Vogel kertoi syövänsä niin vähän, että hän saa ruoasta vain noin puolet siitä energiamäärästä, minkä länsieurooppalainen aikuinen keskimäärin saa. Hän söi vain silloin, kun tunsi nälkää.

Kaikki ruoka oli täysiarvoista luomulaatuista kasvisruokaa. Varhaisessa nuoruudessa hänellä oli pitkähkö tuoreruokavaihe usein toistuvine rankkoine paastoineen, mutta myöhemmin hän suorastaan varoitti syömästä pelkästään tuorekasvisruokaa, ainakaan silloin, jos elimistö on jo kauan kärsinyt vääränlaisesta ruoasta.

Fanaattisuus kuului vain nuoruusvuosiin. Myöhemmin hän suhtautui ruokakysymyksiin kypsän ihmisen tapaan: kun päälinja pysyy terveellisenä, voi siitä silloin tällöin poiketakin.

Lihaa hän söi joskus matkoillaan, mutta kertoi, ettei pidä siitä lainkaan.

Viini on viisaalle terveellistä

Lasillinen viiniä silloin tällöin, iän karttuessa varsinkin ennen nukkumaanmenoa, oli hänen mielestään terveelllistä, koska se antoi vauhtia yöllä laiskistuvalle verenkierrolle. Viinilasillinen sopi hyvin myös juhlistamaan ruokahetkeä.

Itsehoitoa rohtokasveilla

Alfred Vogel otti joka päivä 20 tippaa Echinafrorce-uutetta lujittaakseen vastustuskykyään. Hän uskoi säästyneensä lukuisilta sairastumisilta juuri Echinaforcen ansiosta.

Tuntiessaan maksansa tai sappensa olevan jostakin syystä rasittunut, hän otti maksan toimintaa tukevaa latva-artisokkauutetta, sekoitti salaattiin silputtua voikukanlehteä ja ryhtyi ns. maksakuurille, jota hän esittelee laajasti kirjassaan Maksa ja terveys.

Näin hän suhtautui terveydenhoitoon yleensäkin. Hän tarttui vaivoihin niiden varhaisvaiheessa ja otti käyttöön koko tarvittavan luontaishoito-ohjelman kasvilääkkeineen, ruokavaliomuutoksineen, vesihoitoineen jne.

Oikeastaan hän tarttui vaivoihin siinä vaiheessa, jolloin vielä voidaan puhua niiden ennalta ehkäisystä. Tätä hän suositteli aina muillekin todeten, että sairauksien ennalta ehkäisy on niiden tuloksekkainta parantamista.

M. Rajala