Artikkelit

Laatua naisen elämään lantiopohjan lihaksilla

Oikein toimiva lantionpohjan lihaksisto on tärkeä naisen hyvinvoinnille. Nuorille naisille ajoissa annettu valistus ehkäisee osaltaan vaivojen
ilmaantumista myöhemmällä iällä. Ongelmien tunnistaminen, ehkäisy ja hoidon mahdollisimman varhainen aloittaminen ovat tärkeitä.

Lantionpohjan lihasten toimintahäiriöiden vaikutukset ja syy-seuraus-suhteet
ovat monitahoisempia kuin yleensä ajatellaan. 

Niistä puhuttaessa syntyy tavallisesti mielleyhtymä virtsaamisvaivoista, mutta todellisuudessa ongelmat ulottuvat paljon laaja-alaisemmin monille elämän osa-alueille: psykologiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset käytännön pulmineen ovat arkitodellisuutta monelle naiselle.

Lantionpohjan lihakset mukana monessa

Lantionpohjan lihaksia tarvitaan mm. virtsanpidätyskyvyn, normaalin
ulostamisen, ulosteenpidätyskyvyn, yhdynnän ja synnytysten yhteydessä. Tämän lisäksi niitä tarvitaan kaikissa toiminnoissa, joissa vatsaontelon paine kohoaa. Tällöin lantionpohjan lihasten painetta vastustava tehtävä on
merkittävä. Näitä tilanteita ovat mm. yskiminen, aivastaminen, nostaminen,
voimistelu ja vaikkapa punttisaliharjoitukset.

Lantionpohjan lihakset ovat tärkeä lihasryhmä, joka auttaa lantion elimiä
pysymään paikoillaan ja toimii vatsaontelon pohjana. Lihakset tukevat ja
kannattavat lantion elimiä, virtsarakkoa, virtsaputkea, kohtua, emätintä ja
peräsuolta.

Raskaus ja synnytys altistavat toimintahäiriöille
Raskaus ja synnytys ovat merkittäviä toimintahäiriöille altistavia tekijöitä. Raskauden alkaessa munasarjojen estrogeenieritys vähenee rajusti ja pysyy matalalla tasolla koko raskauden ja imetyksen ajan. Luonnostaan taas progesteronin eli keltarauhashormonin eritys lisääntyy, mikä pehmentää kudoksia ja nivelsiteitä ja tekee nivelet liikkuvammiksi. Myös lantionpohjan lihasten perusjännitys alenee. Raskauden aikana lantionpohjaan kohdistuu pitkäaikainen paine ylhäältäpäin. Myös itse synnytys voi altistaa vaivoille. Etenkin pitkittynyt synnytys on selvä riskitekijä.

Lantionpohjan lihasten tehostettu harjoittaminen onkin tämän vuoksi erittäin
tärkeää raskauden ja imetyksen aikana. Raskaus kestää yhdeksän kuukautta ja imetys useita kuukausia. Jos raskauksia on useita, korkean progesteronitason aikaa voi olla yhteensä vuosia. Siksi erityisesti monisynnyttäjien olisikin kiinnitettävä huomiota lantionpohjan lihasten kuntoon.

Vaihdevuodet ja ikääntyminen lisäävät inkontinenssioireita
Virtsarakon ja virtsaputken moitteettomaan toimintaan tarvitaan estrogeenia.
Kuukautisten loputtua munasarjojen estrogeenituotanto vähenee rajusti.
Emättimen ja virtsateiden limakalvot ohenevat ja lantionpohjan lihaksisto
heikkenee. Lihaksiston yleisen heikkenemisen myötä lantionpohjan lihasvoima alenee ja verenkierto heikkenee.

Vaihdevuosi-ikään kuuluva hormonitoiminnan väheneminen muuttaa lantionpohjan rakenteellista ja toiminnallista tilaa. Vaihdevuosien jälkeinen lihasten ja sidekudosten rappeutuminen ja virtsaputken limakalvon heikkeneminen altistavat virtsainkontinenssille sekä erilaisille laskeumille.
Muita syitä inkontinenssiin: ylipaino, ummetus ja liikunta

Muita ongelmille altistavia tekijöitä ovat mm. merkittävä ylipainoisuus,
sillä se lisää huomattavasti lantionpohjan lihaksiin kohdistuvaa painetta.
Krooninen ummetus johtaa toistuviin ponnisteluihin ulostaessa ja venyttää
lantionpohjan lihaksia. Ponnistelu saattaa myös vahingoittaa lantionpohjan
lihasten hermotusta, mistä voi aiheutua virtsa- ja ulostamisinkontinenssia.

Monille tieto tulee ehkä yllätyksenä, mutta myös tietynlainen liikunta voi
altistaa vaivoille. Sellaisessa liikunnassa, jossa vatsaontelon paine kohoaa
nopeasti tai on pitkään koholla, paine kohdistuu suoraan lantionpohjaan ja
rasittaa lantionpohjan lihaksia ja tukikudoksia.

Tämän vuoksi ei lantionpohjan lihaksiston vahvistamiseksi voi suositella
mitä tahansa liikuntaa. Ongelmallisia liikuntamuotoja ovat mm. aerobic,
hypyt, punttisaliharjoitukset ja juoksu. Mikäli lantionpohjan lihaksia
tämäntyyppisissä lajeissa rasitetaan yksipuolisesti, voidaan samalla
myötävaikuttaa virtsainkontinenssin syntyyn.

Tupakointi ja siihen usein liittyvät yskimistä lisäävät keuhkosairaudet ja
ärsytystilat altistavat myös ongelmille, sillä jokainen yskäisy aiheuttaa
vatsaontelon paineen nousua, joka kohdistuu suoraan lantionpohjaan.

Toimintahäirioille altistavia tekijöitä ovat siis raskaus ja synnytys,
vaihdevuodet, ylipaino, ummetus, toistuva ³vääränlainen² fyysinen rasitus
tai ponnistelu, tupakointi ja muut kroonista yskää aiheuttavat tekijät sekä
lantion alueen vammat.

Toimintahäiriöden merkitys
Lantionpohjan lihasten toimintahäiriöt ovat iän myötä yleistyvä vaiva, jonka
psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset ovat moninaiset. Koska virtsan- ja
ulosteenpidätyskyky on opittu jo lapsuudessa, pidätyskyvyn heikkenemisestä
kärsivät aikuiset kokevat sen varsin kiusalliseksi ja suoranaiseksi uhkaksi
aikuisuudelleen, riippumattomuudelleen ja elämänlaadulleen. Ongelmat voivat
hankaloittaa työtä ja muuta elämää.

Tahaton virtsankarkailu eli virtsa-inkontinenssi
Kansainvälinen urogynekologian yhteistyöjärjestö on määritellyt
virtsainkontinenssin tilaksi, missä tahdosta riippumaton virtsan karkaaminen
on objektiivisesti todettavissa ja muodostuu sosiaaliseksi ja hygieniseksi
ongelmaksi.

Ongelman esiintyvyys vaihtelee iän ja synnyttäneisyyden myötä. Alle
20-vuotiaista naisista siitä kärsii 2­3%. Yli 65-vuotiaista taas noin joka
viides. Tahaton virtsankarkaaminen yleistyy naisilla iän lisääntymisen
myötä, erityisen selvästi vaihdevuosien jälkeen. Satunnaista
virtsankarkaamista sattuu jossakin elämänvaiheessa 25­50%:lle naisista.

Inkontinenssi on kiusallinen ja selvästi elämänlaatua heikentävä ongelma.
Hoito vaatii monenlaisia tutkimuksia, hoitoja ja usein myös jatkuvaa omaa
ponnistelua, esimerkiksi liikuntaharjoituksia. Oikeiden hoitojen
löytämiseksi on kyettävä erottamaan toisistaan eri inkontinenssimuodot.

Ponnistusinkontinenssi
Yleisin virtsaamishäiriöistä on ponnistusinkontinenssi. Sille on
tyypillistä, että virtsa karkailee tahattomasti erilaisissa
ponnistustilanteissa, joissa vatsaontelon paine nousee äkillisesti.
Tällaisia ovat mm. yskäisy, nauru, äkillinen ponnistelu, juoksu ja aerobic.
Virtsa karkaa ilman ennakoivaa virtsaamisen tarvetta tai huomaamatta.

Virtsarakko ei yleensä tyhjene kokonaan, vain pieni virtsamäärä tulee
kerrallaan ulos. Ponnistusinkontinenssin ollessa erittäin vaikea jo pelkkä
kävely aiheuttaa virtsankarkaamista.

Ponnistusinkontinenssi on etenkin työikäisten naisten ongelma, sillä heistä
noin 75%:lla tahaton virtsankarkailu tapahtuu nimenomaan rasituksessa.
Ponnistusinkontinenssin syynä on yleensä aina vamma, joka aiheuttaa
lantionpohjan lihasten veltostumista. Tämän seurauksena lantionpohja
laskeutuu alaspäin. Yksi tärkeimmistä riskitekijöistä ovat synnytykset.
Erityisiä niihin liittyviä altistajia ovat tavalla tai toisella
tavanomaisesta poikkeavat synnytykset, esimerkiksi pitkittynyt aktiivinen
ponnistusvaihe, suurikokoinen lapsi, syöksysynnytys jne.

Ponnistusinkontinenssi voi kehittyä minkäikäiselle naiselle tahansa. Monen
naisen ensimmäisen virtsavaivakokemus ilmaantuu raskauden ja synnytyksen
jälkeen. Vaivan yleisyyden vuoksi raskaana olevien ja synnyttäneiden
kannattaisi kysellä lihasharjoitusohjeita ja noudattaa niitä.

Pakkoinkontinenssi
Pakkoinkontinenssi on tila, jossa virtsan karkaamiseen liittyy voimakas
virtsaamisen tarve. On tyypillistä, että potilaan rakko tyhjenee kokonaan
voimakkaan virtsaamistarpeen jälkeen. Karkaava virtsamäärä riippuu siitä,
miten rakon tyhjeneminen saadaan uudelleen hallintaan. Useimmiten nainen ei pysty keskeyttämään virtsaamista, joten kyseessä ei ole mikään pieni
lirahdus. Tällaisen reaktion saa aikaan yliärtynyt virtsarakko.

Pakkoinkontinenssissa katsotaan kysymyksessä olevan autonomisen hermoston säätelemän virtsaamisheijasteen tahattoman laukeamisen joko ylivoimaisen rakkoärsytyksen tai heikentyneen pidätyskyvyn takia. Myös poikkeuksellisen nopea rakon täyttyminen esimerkiksi diureettihoidon vuoksi voi johtaa hallitsemattomaan rakon supistukseen.

Iän myötä tämä virtsainkontinenssityyppi yleistyy ponnistusinkontinenssin
suhteellisen osuuden vähentyessä, koska vanhemmalla iällä virtsarakon
seinämän elastisuus vähenee estrogeenierityksen alentuessa.

Sekatyyppinen inkontinenssi
Ns. sekatyyppisessä inkontinenssissa esiintyy samanaikaisesti sekä pakko-
että ponnistusinkontinenssia. Sekainkontinenssissa esiintyy häiriöitä rakon
hermotoiminnassa, mikä aiheuttaa rakkolihasten yliaktiivisuutta. Tämä johtaa
lisääntyvään paineeseen rakon sisällä ja virtsan karkaamiseen.

Yksi inkontinenssityypeistä on ns. ylivuotoinkontinessi. Siinä virtsarakkoon
kertyy suuria virtsamääriä, jotka eivät kuitenkaan aiheuta virtsaamisen
tarvetta. Suuren virtsamäärän aiheuttama paine ylittää vähitellen
virtsaputken sisäisen paineen ja osa virtsasta poistuu kuin ylivuotavasta
astiasta.

Ns. refleksi-inkontinessissa virtsan karkaaminen johtuu tahattomasta
rakkolihasten supistuksesta tai sulkijalihaksen avautumisesta ilman
normaalia virtsaamistarvetta tai molemmista syistä.

Oikea diagnoosi tehokkaan hoidon edellytys
Virtsankarkailusta kärsivän kannattaa hakeutua asiantunttijalääkärin eli
urologin tai gynekologin vastaanotolle. Viivyttely ei kannata, sillä
hoidotta ei vaiva yleensä ainakaan pysyvästi poistu. Oikeiden hoitomuotojen
valitsemiseksi tarvitaan oikeaan osunutta diagnoosia ja kokenutta lääkäriä.

Diagnoosin tärkein tavoite on erottaa ponnistusinkontinessi muista
inkontinenssityypeistä. On tärkeää kiinnittää riittävästi huomiota
potilaalla todettujen sairauksien, lääkehoidon, muiden oireiden ja
gynekologisen historian mahdolliseen vaikutukseen inkontinenssin
kehittymiseen ja vaikeusasteeseen. Inkontinenssin synty voi myös liittyä
erilaisiin neurologisiin tai neurologisia komplikaatioita aiheuttaviin
sairauksiin tai lääkityksiin, jotka vaikuttavat autonomiseen hermostoon.
Taustalta voi myös löytyä tulehduksia tai virtsakivi- tai kasvaintauteja.

Virtsainkontinenssin alkuselvitteltyssä on jo kauan käytetty ns.
pisteytysmalleja sekä ns. biopalautelaitetta, jolla vaiva voidaan
täsmällisesti paikantaa. Vain näin voidaan antaa tehokkaat harjoitusohjeet.

Ennaltaehkäisy kannattaa
Ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää lantionpohjan lihasten
toimintahäiriöiden välttämiseksi. Se on tehokkain ja loppujen lopuksi myös
vaivattomin hoitokeino koko elämänkaaren huomioon ottaen. Ennaltaehkäisyssä tarvitaan aktiivisuutta ja tietoa. Peruskouluiästä lähtien tyttöjä olisi syytä ohjata vaikkapa liikuntatunneilla harjoittamaan myös lantionpohjan lihaksia. On tärkeää kertoa tytöille, miksi tällaiset harjoitukset ovat tarpeen. Neuvolatoiminnalla on myös tärkeä merkitys raskaana olevien ja
synnyttäneiden ohjaajina.

Lantionpohjan lihasten voimistelulla voidaan parantaa lantionpohjan lihasten
voimaa, kestävyyttä, joustavuutta, nopeutta, koordinaatiota ja verenkiertoa.
Koska lantionpohjan lihaksistossa on sekä nopeita että hitaita supistuvia
lihassäikeitä, harjoituksiin on sisällytettävä niin voima- kuin
kestävyysharjoitteluakin.

Lantionpohjan lihaksistoa on hyvä harjoittaa kaikenikäisenä. Ikäihmisenäkään
aloitettu harjoitus ei mene hukkaan, vaan on tuloksekas osa
inkontinessivaivojen itsehoitoa. LP

Voiko inkontinenssia lievittää pehmein hoidoin?

Taustan selvittäminen on jo siitäkin syystä tärkeää, ettei kirurgista tms.
hoitoa vaativa sairaus jää huomaamatta. Useimmiten taustalta ei löydy mitään
huolestuttavaa, ja silloin voi helpottunein mielin alkaa hoitaa vaivaa
pehmein hoitomenetelmin.

Säännöllistä lihasharjoittelua
Lantionseutua voi harjoittaa mm. seuraavalla tavalla:

• Käydään lattialle selälleen, pidetään jalat yhdessä ja keskitytäänajattelemaan peräaukon sulkijalihasta. Sulkijalihas jännitetään, pidetään muutamia sekunteja jännittyneenä ja rentoutetaan. Harjoitus tehdään päivässä kaiken kaikkiaan ainakin 20 kertaa.
• Tämän harjoituksen jälkeen keskitytään ajattelemaan lantion alaosaa. Nyt sitä puolestaan pidetään jännittyneenä muutamia sekunteja ja annetaan sen jälkeen taas rentoutua. Tätäkin harjoitusta tehdään päivässä ainakin parikymmentä kertaa.

Hyviä täsmäharjoitusohjeita kannattaa kysyä perustutkimuksen tekevältä
lääkäriltä ja vaivan hoitoon erikoistuneilta fysioterapeuteilta.

Apua homeopatiasta
Homeopatia tarjoaa vaarattomia monen erittäin hyviksi kokemia lääkkeitä
erilaisiin virtsaongelmiin. Oikeiden lääkkeiden valinta edellyttää kuitenkin
asiansa hyvin osaavan homeopaatin vastaanotolle pyrkimistä. Homeopatiaan
erikoistuneita lääkäreitä alkaa jo meiltäkin löytyä.

Viileä vesihoito sulkijalihaksen vahvistamiseksi
Keski-Euroopassa käytetään heikentyneen sulkijalihaksen vahvistamiseksi
³karaisuhoitoa². Noin kymmenasteiseen veteen kastetulla froteelapulla
sivellään virtsaputken seutua noin kymmenen minuutin ajan. Hoito tehdään
kerran päivässä.

Kasvivalmisteita
Vogelin "virtsatee" eli Kultapiiskutee (jossa kultapiiskun lisäksi on myös
koivunlehtiä, pihatatarta, peltokortetta ja keto-orvokkia) sopii
mu-nuaistoiminnan aktivointiin ja virtsateiden vahvistamiseen ja limakalvon
ärsytystilojen lievitykseen.

Virtsaputken suun seutua kannattaa myös sivellä hoitavalla ja rauhoittavalla
mäkikuisma- eli johannisöljyllä alapesun jälkeen. Moni on saanut tästä
yksinkertaisesta hoidosta paljon apua.

Ruokavalio
Kasvivoittoinen ruokavalio, jossa käytetään säännöllisesti ja usein
piparjuurta, persiljaa, sipuleita (erityisesti valkosipulia) ja krasseja voi
ajan mittaan lievittää merkittävästi virtsainkontinenssivaivaa.

Vettä on hyvä juoda paljon. Jos on kuitenkin menossa paikkaan, jossa
vessakäynti kesken tilaisuuden aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia, kannattaa
olla juomatta ennen tilaisuutta ja käydä tyhjentämässä rakkonsa juuri ennen
tilaisuuden alkua.

Säännöllinen virtsaaminen
Hyvä itsehoitokeino on myös virtsarakon usein tapahtuva tahdonalainen
tyhjentäminen. Näin ehditään toimia ennen rakon tahatonta tiputtelua tai
tyhjennystä. Rakko olisi hyvä käydä tyhjentämässä usein, vaikkapa tunnin
välein, sillä heikentyneelle rakolle ei treenaamisesta ole ainakaan haittaa.
MR