Artikkelit

Oikutteleva kilpirauhanen kiusaa useimmiten naisia

Kilpirauhanen on kaulalla sijaitseva sisäeritysrauhanen. Sisäeritysrauhaset valmistavat hormoneja, joita ne erittävät suoraan vereen. Kilpirauhashormonit säätelevät aineenvaihdunnan nopeutta ja sitä kautta monia tärkeitä toimintoja. Mm. lihomisen, laihtumisen, epänormaalin väsymyksen tai hermostuneisuuden taustalla voi olla kilpirauhasen toimintahäiriö.

Kilpirauhashormonien tuottamiseen elimistö tarvitsee jodipitoista ravintoa. Paitsi kilpirauhashormonia ja sen johdannaisia, kilpirauhanen erittää myös kalsitoniini-hormonia.

Kilpirauhasen sisällä sijaitsevat lisäkilpirauhaset, jotka erittävät parathormonia. Kalsitoniini ja parathormoni osallistuvat kalsiumaineenvaihdunnan säätelyyn siten, että kalsitoniini ohjaa kalsiumia luihin ja parathormoni luista vereen. Tarkka säätely on tarpeen, koska kalsiumin määrän veressä on oltava vakio.

Varsinaisia kilpirauhashormoneja on kaksi: tyroksiini ja trijodityroniini. Nämä hormonit säätelevät aineenvaihdunnan nopeutta ja sitä kautta muun muassa kasvua, lämmön tuotantoa, verenkiertoa ja energia-aineenvaihduntaa.

Alun perin tyroksiinia erittyy enemmän, mutta suurin osa tyroksiinista muuttuu maksassa, munuaisissa ja keskushermostossa trijodityroniiniksi, joka on hormoneista aktiivisempi. Kilpirauhasen toiminta on siis sidoksissa myös maksaan, munuaisiin ja keskushermostoon. Nämä kaksi hormonia ovat elimistön ainoat jodia sisältävät aineet. Niiden tuottamiseen meidän on saatava jodia ravinnosta.

Vaikutusta lämmönsäätelyyn, kasvuun ja aivotoimintaan

Kilpirauhashormonien kulkeutuminen veressä ja siirtyminen soluihin on myös erittäin monimutkainen, energiaa vaativa tapahtumasarja, jolla on merkitystä koko elimistössä. Kilpirauhashormoneja tarvitsevat nimittäin kaikkien elinten solut energiatalouteensa ja toimintaansa, lämmönsäätelyyn ja hapenkulutukseen. Ne ovat myös välttämättömiä kasvulle ja aivotoiminnan kehitykselle. Niillä on monia eri vaikutuksia energiaravintoaineiden, valkuaisten ja vitamiinien hyväksikäytölle. Niillä on myös yhteistoimintaa muiden hormonien kanssa.

Kilpirauhashormonien erityksen säätely on monimutkaista. Aivolisäke erittää kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia. Se erittää myös lisämunuaisen ja sukurauhasten toimintaa kiihdyttäviä hormoneja. Näillä hormoneilla on yhteisvaikutuksia. Aivolisäkkeen erittämiä, sisäeritysrauhasten toimintaa kiihdyttäviä hormoneja säätelevät puolestaan aivoissa olevan hypothalamuksen erittämät hormonit. Kilpirauhashormonin erittymiseen vaikuttavat lisäksi muun muassa adrenaliini, kortisoli, hermovälittäjäaineet ja jodin määrä.

Monin verroin yleisempiä naisilla

Herää kysymys, miksi näin monimutkaista säätelyjärjestelmää tarvitaan. Syitä on ainakin kaksi: jodin saannin vaihtelevuus ja kilpirauhashormonin laaja tehtäväkenttä. Kilpirauhasen liikatoiminnan taustalla on lähes aina säätelyn puutteellisuus.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat monin verroin yleisempiä naisilla kuin miehillä. Vajaatoiminta on liikatoimintaa yleisempää. Useimpien toimintahäiriöiden taustalla on jokin autoallergian muoto. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on allerginen jollekin oman elimistön aineelle.

Vain hyvin lievissä tapauksissa kilpirauhasen häiriöiden hoitoon riittää pelkkä ruokavalio. Useimmiten tarvitaan lääkehoitoa. Ruokavalion avulla voidaan kuitenkin vähentää lääkityksen tarvetta ja ehkäistä kilpirauhasongelman puhkeamista silloin, kun ongelmaa esiintyy suvussa. Vaikkeivät kilpirauhasongelmat ole suoranaisesti perinnöllisiä, ne ovat toisissa suvuissa yleisempiä kuin toisissa.

Vajaatoiminta lihottaa ja väsyttää

Aikaisemmin jodin puute oli sisämaassa merkittävä vajaatoiminnan syy. Nykyään ruokasuolaan lisätään jodia, ja tämä syy on harvinaistunut. On kuitenkin muistettava, että ihmisten suolankäyttötottumukset vaihtelevat hyvin paljon. Suurin osa ihmisistä käyttää suolaa liikaa, mutta jotkut käyttävät sitä hyvin vähän.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on nykyään kuitenkin yleensä autoimmuunireaktio. Tämän saattavat laukaista muun muassa erilaiset ympäristömyrkyt, antibiootit, tupakointi, liika alkoholi ja liika kahvi sekä liika rauta. Oireita ovat aineenvaihdunnan hidastumisesta johtuva painonnousu, väsymys, palelu, hiusten lähtö ja vanhemmiten jopa dementia.

Kilpirauhashormonia tarvitaan myös karoteenien muuttamiseen A-vitamiiniksi. Ellei kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä saa valmista eläinkunnan A-vitamiinia, hänelle kehittyy A-vitamiinin puutos.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on periaatteessa yksinkertaista: puuttuvaa hormonia annetaan puristeina. Kilpirauhashormonin luonnollinen eritys on kuitenkin hyvin monimutkaisesti säädelty, eikä tätä säätelyä voida jäljitellä. On hyvä, jos oma hormonitoiminta kyetään säilyttämään niin pitkälle kuin mahdollista ja ylimääräistä hormonia tarvittaisiin mahdollisimman vähän.

Ruokavaliossa tulee välttää kaikkea valkaistua ruokaa ja tyydyttynyttä rasvaa. On myös syytä välttää soijatuotteita ja ristikukkaisten heimoon kuuluvia vihanneksia, koska nämä vähentävät kilpirauhashormonin muodostumista. Ristikukkaisia ovat kaalit, lanttu, nauris, retiisi sinappi ja piparjuuri.
Sipulit lisäävät kilpirauhashormonin tuotantoa, kuitenkin vain raakoina. Niitä olisi hyvä syödä päivittäin. On tärkeää syödä myös kalaa, maitotuotteita, juustoja, kananmunia ja pähkinöitä, koska valkuaista ja jodia on saatava tarpeeksi.

Vähintään puolet ravinnosta tulisi kuitenkin olla raakaravintoa: marjoja, hedelmiä ja vihanneksia.

Sinkin ja seleenin saannista on huolehdittava, samoin A-, B- ja D-vitamiinien sekä omega-3-rasvahappojen. Ylimääräistä rautaa sen sijaan ei ole syytä käyttää, ellei se ole aivan välttämätöntä.

Liikatoiminta laihduttaa ja hermostuttaa

Kilpirauhasen liikatoiminta on vähemmän yleistä kuin vajaatoiminta. Useimmiten sekin on autoimmuunireaktio. Syynä voi myös olla liiallinen jodin saanti, esimerkiksi ylenmääräinen merilevän käyttö. Oireita ovat painon lasku, hikoilu, hiusten lähtö, hermostuneisuus, unettomuus, lihasheikkous, sydämen tykyttely ja kohonnut verenpaine.

Lääkärinhoito on välttämätön, mutta oikealla ravinnolla voidaan vähentää sekä lääkityksen tarvetta että oireiden uusimisen mahdollisuutta. Ravintoon tulisi kuulua päivittäin ristikukkaisia vihanneksia raakoina. Myös raaka porkkana on hyväksi, samoin soijatuotteet.

Itse olen vierastanut soijaa geenimuuntelun ja sademetsiin hakattujen viljelmien takia. Tavallisestakin kaupasta löytyy kuitenkin soijamaitoa ja tofua, joissa näitä ongelmia ei ole. Tuoteselostukset kannattaa lukea tarkkaan.
Sipuleita kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivän on syytä välttää, varsinkin kypsentämättöminä. Myös kahvia on syytä välttää. B-, C- ja E-vitamiinien sekä välttämättömien rasvahappojen, erityisesti EPA:n, saannista on huolehdittava. Kaikkinainen rentoutuminen on hyväksi. MH

Oma kokemukseni :
Selvitä huolella hoitovaihtoehdot

Virallinen hoito tuntee kolme eri menetelmää kilpirauhasen liikatoimintaan: pitkän lääkekuurin, radioaktiivisen jodin ja harvemmin käytetyn leikkauksen. Kun itse sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, mieheni innostui selvittämään käytettyjä hoitoja laajemmin.

Yllätykseksemme huomasimme, että eri lääkäreillä saattaa olla varsin erilaisia käsityksiä siitä, mikä hoito on paras. Useimmat lääkärit käyttivät leikkausta vain poikkeustapauksissa, mutta jotkut suosivat sitä.

Lääkekuuria jotkut lääkärit eivät suositelleet lainkaan, jotkut suosittelivat kerran, jotkut useampia kertoja. Käytetyllä lääkkeellä on haittavaikutuksia. Se rasittaa maksaa ja heikentää immuunipuolustusta. Haittavaikutusten takia sitä käytetään vain kuureina, ei jatkuvasti.

Radioaktiivista jodia joissakin sairaaloissa annetaan ensisijaisesti pienin mahdollinen annos, joissakin kaksi kertaa suurempi, useimmissa siltä väliltä. Pieni annos joudutaan useasti uusimaan. Radioaktiivista jodia otettaessa on noudatettava kuukauden ajan ruokavaliota, joka ei sisällä mitään kalaa, maitotuotetta, juustoa, tavallista suolaa tai suolaisia tuotteita. Tämän moni kokee hankalaksi. Toisaalta suuri kerta-annos merkitsee lähes aina kilpirauhasen toiminnan hiipumista niin, että jatkossa tarvitaan hormonilääkitystä. Tähän ei koskaan saada sellaista säätelyä, mikä kilpirauhashormonin normaalissa tuotannossa on.

Mielestäni jokaisen kilpirauhashormonin liikatuotannosta kärsivän olisi hyvä selvittää eri hoitovaihtoehtojen edut ja haitat. Radioaktiivista jodia ei koskaan anneta heti, vaan kilpirauhanen rauhoitetaan ensin lääkkeellä. Aikaa siis on, ja lääkärillä on lakisääteinen velvollisuus ottaa potilaan mielipide huomioon.

Itse halusin ensin yrittää lääkekuuria, koska radioaktiivisen jodin peruuttamattomuus hirvitti minua. Lääkekuuri auttoi ensiksi, mutta ongelma palautui ja lääkärini näki kuurin uusimisessa liikaa haittoja. Seuraavaksi halusin lievimmän mahdollisen radioaktiivisen jodin, koska haluan tuhota kilpirauhasta mahdollisimman vähän. Mahdollisesti joudun kuitenkin ottamaan vielä toisen, lievän annoksen radioaktiivista jodia.

Kilpirauhasongelma on opettanut minulla paljon. Avoimia kysymyksiä kuitenkin myös jää. Mikä aiheuttaa autoallergian? Miksi se ilmenee toisilla kilpirauhastoiminnan hiipumisena ja toisilla liikatoimintana?
Isäni puoleisen suvun naisilla esiintyy paljon kilpirauhasen liikatoimintaa. Sitä on kuitenkin myös avioliiton kautta sukuun tulleilla. Pelkästään perinnöllisyydestä ei siis voi olla kysymys. Mistä sitten? MH