Kihokkia vientiin Pohjois-Suomen soilta
Teksti: Timo Elo
Vielä 1990-luvulla kihokin keräystoiminta Pohjois-Suomessa oli nykyistä laajamittaisempaa. Esimerkiksi vajaan tuhannen asukkaan Hailuodon kunnan päävientiartikkelina oli pyöreälehtikihokki, jota paikalliset 7-28 -vuotiaat 4H-kerholaiset keräsivät käytettäväksi Drosinula-siirapin valmistukseen. Kasvit kiidätettiin tuoreeltaan lentorahtina Sveitsiin.
Nyt ovat ajat muuttuneet, ja kotimaisten kerääjien vähetessä uusia on jouduttu värväämään Thaimaasta asti.
Kihokkien kerääminen kesähelteisellä suolla on raskasta ja kaikkea muuta kuin helppoa kasvin painaessa vain muutaman gramman. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että muovikassillinen kihokkeja painaa yhden kilon.
Kihokkien keräämista vaikeuttaa sekin, että ne kasvavat siellä täällä pienillä alueilla, soilla ja kosteissa paikoissa, ojanpohjilla ja sorakuopissa. Pitää etukäteen tietää, mistä niitä hakee. Kihokinkerääjä saa helposti kävellä pitkiäkin matkoja, mutta ahkera kerääjä saa parhaina vuosina kokoon jopa yli 40 kiloa, mikäli tietää hyvän kihokkipaikan.
Kerääjille on painotettu, että kihokkeja saa poimia samalta paikalta vain kerran kesässä. Kaikkia näkyvillä olevia kasveja ei myöskään saa ottaa, jotta jälkikasvu olisi turvattu. Keruun jälkeen kihokit on lähetettävä mahdollisimman pian edelleen - tai pakastettava.
Hiljaista ja autiota
Oulun lähistöllä sijaitsevalla nevalla vallitsee hiljaisuus, jonka rikkoo vain sääskiparven ininä. Monet kerääjät työskentelevät täällä valoisina kesäöinä, jolloin ei ole liian kuuma.
Bioforce AG:n edustaja Andreas Ryser tutkii mättäitä. Hän havaitsee suureksi ilokseen runsaan kihokkikasvuston ja tallentaa näkymiä video- ja digikameroillaan. Hyvää satoa on syytä odottaa.
Siikajoen varressa paikallisen 4H-piirin toimitalossa on avattu keräyspiste. Tänne Oulun 4H-piirin kouluttamat kihokinkerääjät voivat tuoda saaliinsa. Täällä laaditaan keräysraportit, joihin kirjataan kerääjien yhteystiedot, keräyspaikkojen kuvaukset, keräyspäivämäärät ja -ajat sekä säätilat. Lisäksi kirjataan erien määrät ja numerot.
Paikkakunnalla asuva Tuula Kärki saapuu ensimmäisenä paikalle saaliinaan peräti seitsemän grammaa pyöreälehtikihokkia! Ilo on ylimmillään. Oulun 4H-piirin johtaja Maria Isolahti ja toiminnanjohtaja Anu Selkälä ovat todistamassa tapahtumaa. Tarjotaan kahvia ja pullaa. Pian on luvassa suurempia saaliita.
Rovaniemellä vierailemme tutustumassa paikalliseen kihokkisuohon Lapin 4H-piirin johtajan Anna-Kaisa Wuotilan opastamana. Sääskien varalta olemme pukeutuneet avaruusasuja muistuttaviin suojapukuihin, mikä ei ole lainkaan tarpeetonta. Mukana ovat myös Lapin 4H-piirin hankesihteeri Eija Vuorela, Rovaniemen 4H-yhdistyksen koulutuspäällikkö Tuulikki Timonen sekä Pro Agria Lappian hanketyöntekijät Oili Kauvonsaari ja Irja Mäkitalo.
Myös paikallinen media kiinnostuu asiasta, ja pian kihokki nousee uutisaiheeksi tv:ssä, radiossa ja lehdistössä. TE
Kihokkiuute aineosana mm. yskänsiirapeissa
Khokki on lihansyöjäkasvi. Maassamme on kolme kihokkilajia, joista pyöreälehtikihokkia (Drosera rotundifolia) pidetään lääkinnällisesti parhaimpana. Se on noin 10 cm:n korkuinen.
Sen pyöreälapaisten, pitkäruotisten lehtien nystykarvojen rauhaskärjet erittävät lasinkirkasta, auringonvalossa kimaltelevaa limaista nestettä. Punainen väri ja makealta tuoksuva lima houkuttelevat paikalle pieniä ötököitä, jotka jäävät satimeen.
Kun hyönteinen laskeutuu kihokin tahmealle lehdelle, kasvin eritekarvat kääntyvät muutamassa sekunnissa saaliin ympärille ja työntävät sen lehden keskustaan. Reaktio on sitä voimakkaampi, mitä enemmän hyönteinen pyristelee vapautuakseen. Tahmean limaeritteen entsyymit sulattavat hyönteisen muutamassa päivässä.
Nystykarvojen reaktion saavat aikaan hyönteisten kudosten runsastyppiset valkuaisaineet. Tällä tavalla kihokki hankkii myös käyttökelpoista typpeä, jota muuten on niukasti sen kasvupaikoilla.
Laajentaa keuhkoputkia, laukaisee lihaskouristuksia
Kihokki sisältää muun muassa keuhkoputkia laajentavaa droseronia. Muina vaikuttavina aineina toimivat naftokinonijohdannaiset, flavonoidit, glykosidit, tanniinit, parkkihapot, C-vitamiini, haihtuvat öljyt, meripihka, bentsoehappo sekä valkuaisaineita pilkkovat entsyymit.
Vaikuttavaa ainetta on eniten kukissa, toiseksi eniten lehdissä ja vähiten varressa. Tuotannossa koko kasvi käytetään hyväksi.
Kihokin tehoaineet laukaisevat keuhkoputkien seinämien sileiden lihasten kouristuksia ja irrottavat niissä olevaa sitkeää limaa. Kihokin sisältämillä ainesosilla on myös paikallista limakalvoärsytystä vähentävää vaikutusta esimerkiksi nielun, vatsan ja suoliston alueella.
Lisäksi kihokilla on havaittu antibakteerista vaikutusta. Kihokkivalmisteita voidaankin käyttää antibioottikuurien tukihoitona tehostamaan varsinaista lääkitystä, jolloin tarvitaan entistä lyhyempiä ja lievempiä kuureja.
Kaikkia kihokin vaikuttavia aineita ei vielä tunneta. Siksi ei voidakaan varmasti sanoa, mitkä sen sisältämistä aineista laajentavat keuhkoputkia droseronin lisäksi. Droseronin laukaistessa lihaskouristuksia kihokkitinktuuraa on käytetty lääketieteessä ärsytysyskien, varsinkin hinku- ja keuhkoyskän hoitoon. Astmaatikoille droseronia on määrätty poistamaan astmakohtauksia.
Kihokki on tunnettu myös kansanlääkinnässä. Siitä tehtyä uutetta on käytetty muun muassa hinkuyskän ja muiden hengitysteitä vaivaavien ongelmien hoidossa.
Tuoreista tai pakastetuista kokonaisista kihokeista tehdään alkoholipitoisia tinktuuroita, sillä vesiuutoksena vaikuttavien aineiden pitoisuudet heikkenevät. Parhaillaan meneillään on myös viljelykokeilu sekä tinktuuratuotannon aloitus Suomessa. TE