Artikkelit

Iduista nopeasti ja helposti vireyttä ja vitamiineja talveen

Kotitalousopettaja, KM Anu Kärkkäinen

Oma juureskellarini tyhjenee kovaa kyytiä, kunnes taas noudan perunat, porkkanat, palsternakat ja sipulit luomutilalta Pohjois-Iitistä niinkuin olen jo jonkin aikaa tehnyt. Kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta, ja kiitän joka päivä ihanaa Meriä, että hän jaksaa vielä kasvattaa kasviksia lastemme tarhan, perheemme ja monen muun tarpeisiin. Hänellä on myös hyvä kellari, mikä on välttämättömyys juuresten talvisäilytykselle.

Omassa kellarissani porkkanat nahistuvat parissa viikossa, joten en osta niitä kerralla paljon. Meri osaa myös niksit, miten sato saadaan säilymään mahdollisimman hyvin; purjot ovat vale-istutuksessa kellarissa, porkkanaa suojaa paperipussi homehtumiselta ja päällä oleva muovi estää kuivumista.

Kotimainen sato alkaa kuitenkin olla jo vähissä. Kaupasta ruokansa ostavalle tarjolla on lähinnä ulkomailla tuotettuja kasviksia, ja hinnat hipovat taas taivaita. Itse en juurikaan osta talvikaudella vihanneksia, paitsi tomaattia, jota ilman en voi olla. Sitä onneksi tuotetaan luonnonmukaisenakin läpi vuoden, mutta kovan hinnan vuoksi se on juhlaruokaa.

Sen sijaan meillä harrastetaan versottamista ja idättämistä. Versot ovat vähässä mullassa kasvatettavia pieniä taimia, joita voi syödä salaatttien ja yrttien tapaan sellaisenaan tai ruokiin lisättynä.

Idättäminen tarkoittaa sitä, että siemenistä kasvatetaan ilman multaa pieniä taimen alkuja eli ituja. Myös niitä voi syödä sellaisenaan ja ruokiin lisättynä. (Huom.! Ainoastaan suuret pavut, esimerkiksi soijapapu tai kikherne, pitää kiehauttaa ennen syömistä, jotta haitalliset aineet, joita pavuissa luontaisesti on, hajoaisivat!)

Idätys moninkertaistaa vitamiinit

Idätys on helppoa, ja tulosta syntyy nopeammin kuin versotettaessa. Idätys hajottaa siementen ja papujen luontaisia haitallisia aineita, jolloin ruoansulatusoireitakaan ei tule; esimerkiksi herneen idätys ennen keittämistä estää ilmavaivojen muodostumista.

Idätettäessä siemenen vitamiinipitoisuus moninkertaistuu. Fytiinihappo hajoaa, jolloin kivennäisaineet imeytyvät elimistöön paremmin ja entsyymipitoisuus kasvaa.

Ituihin, lajista riippuen, muodostuu myös erilaisia hormoneja tai niiden kaltaisia aineita, minkä vuoksi niitä ei suositella aivan pienille lapsille. Itumaistelut kannattaa aloittaa leikki-ikäisenä kuumennetuilla iduilla esimerkiksi sosekeiton ohessa. Omat lapseni aloittivat noin kaksivuotiaina itujen syönnin mungpavuilla, ensin ruokiin lisättynä, sitten tuoreena.

• Mungpapu ja vihreä linssi ovat hyviä aloittelijoille; sato syntyy äkkiä ja tuloksena on raikas, mieto ja rapea herkku. Niissä on runsaasti proteiinia. Sopii iduista parhaiten lisukkeeksi kuumaan keittoon.
• Sinimailanen on satoisin. Sen maku on mieto, mutta "karvamainen" rakenne ei ehkä miellytä kaikkia. Sopii erinomaisesti esimerkiksi täytettyihin voileipiin.
• Sarviapila on iduista voimakkaimman makuinen, enkä syö sitä itsekään yleensä sellaisenaan vaan mausteena muiden itujen seassa.
• Viljojen jyviä idätän melko harvoin, ja silloinkin yleensä nopeuttaakseni keittoaikaa ja helpottaakseni ruoansulatusta. Ne ovat lisäkkeenä riisin asemasta todella suositeltavia. Jo lyhytkin idätys nopeuttaa jyvien keittämistä. Viljat ovat ainoat siemenet, joita ei huuhdella idätyksen aikana. Idätettyjä jyviä voi käyttää tuorepuuroihin ja moniin elävän ravinnon ruokiin.

Näin itujen kasvatus onnistuu

Näitä tarvitset idätykseen:

• suurehko lasitölkki
• keinokuituinen harso, esimerkiksi puhdas valoverhon pala
• kumilanka

Huuhtele siemenet hyvin. Laita runsaaseen veteen likoamaan. Pienille siemenille riittää 5 tuntia, isot vaativat 24 tuntia. Itse liotan aina vähintään yön yli.
Liotusliemi on erityisen hyvää kukkien kastelulientä, mutta juoda sitä ei saa! Kaadetaan siis liemi kukille tai pois, ja huuhdellaan siemenet hyvin.

Asetetaan lasitölkki 45 asteen kulmaan suuaukko alaspäin. Tölkin pitäisi olla sen mallinen, että kaikki vesi pääsee valumaan pois, kun tölkki asetetaan oikeaan kulmaan valumaan. Astioiden kuivauskaappi on erinomainen idätyskaappi, mutta mikäli sen käyttö ei ole mahdollista, pitää kehitellä jokin teline, jossa saadaan riittävän vino asento ja alusta, johon vesi voi valua.

Siemenet eivät saa tukkia koko tölkin suuta, vaan ilman täytyy päästä kiertämään, muuten siemenet homehtuvat.

Tölkkiin lasketaan puhdasta vettä noin 3 kertaa vuorokaudessa, ja vesi valutetaan pois, ts. ituja huuhdellaan. Jos huuhtelut unohtuvat, idut alkavat kuivaa ja pilaantuvat. Itujen mitasta eli siitä, milloin idut ovat syötäviä, voidaan olla montaa mieltä; tähän vaikuttavat myös makuasiat.

Tässä viitteellisiä itujen mittoja:

• Linssi 1/2 -2 cm
• Mungpapu 1/2 -3 cm
• Sinimailanen 3-5 cm
• Sarviapila 2-3 cm
• Viljat 1/2 -3 cm

Itselläni on käytössä idätysrasia, jossa on monta kerrosta. Myös Tupperwaren servofix haudutuskulho (muovikulho, jossa on kansi ja ritilä) on osoittautunut mainioksi idätysastiaksi. Lisäksi käytän idätykseen erikokoisia lasisia keittiötölkkejä.
Mungpavusta saa parhaan, kun sitä idättää aluksi painon alla. Siksi käytän kerrosastiaa tähän. Myös kerroskattila käy, jolleivät reiät ole liian suuria. Laitan liotetut pavut eri kerroksiin noin 1-2cm paksuudelta ja asetan päälle vedellä täytetyn muovipussin. Kun siemenelle alkaa muodostua "häntä", voi painot ottaa pois. Muista kuitenkin huuhdella säännöllisesti. Sinimailaselle paras idätysastia on suurisuinen lasitölkki, sillä sen pienet siemenet tukkivat helposti idätysastioiden raot, kun taas nailonharso on sopivan pienireikäinen.

Muista hygienia!

Hygienia on tärkeää! Pese astiat ja käyttämäsi välineet aina huolelliseti ja varsinkin kätesi aina ennen kuin käsittelet ituja! Joskus kaupan valmiista iduista on löytynyt salmonellaa, ja ulkomailta tuoduissa siemenissä se riski on aina, joten senkin vuoksi hygienia on ehdottoman tärkeää. Siementen päälle voi kaataa yli 60 asteisen veden, mungpapuihin laitan aina vedenkeittimellä keitetyn veden ja liotan ne siinä. Näin pöpöt todennäköisesti tuhoutuvat.

Mungpapujen joukossa on usein tosi kovia siemeniä. Hammas saattaa lohjeta, jollei osaa varoa; tästäkin harmista pääsee, kun käyttää kuumaa vettä liotukseen, sillä silloin kovatkin siemenet pehmenevät.

Kun sinimailasen idut ovat noin kolmen sentin pituisia, ne kannattaa viherryttää eli siirtää valoon. Itujen pienet lehdet alkavat muuttua vihreiksi; ne ovat kauniimmat tarjoilla ja sisältävät sitten myös lehtivihreää. Lasitölkin pohjalle jää usein itämättömiä siemeniä. Ne saa pois, kun täyttää tölkin vedellä; idut nousevat pintaan, josta ne voi nostella pois ja siemenet jäävät pohjalle. Viherrytyksen ajaksi idut kannattaa laittaa takaisin tölkkiin.

Seuraavassa muutama vinkki itujen käytöstä erilaisissa ruoissa.

RAIKAS ITUSALAATTI

• 2 dl erilaisia versoja, esim. auringonkukan ja tattarin versoja
• 2 dl sinimailasen ituja
• 1 dl mungpavun ituja
• 1 dl karkeaksi raastettua porkkanaa
• 1 dl hapankaalia
• 1 dl raejuustoa
• 1/2 dl pähkinärouhetta

Sekoita salaattiainekset ja ripottele pähkinärouhe päälle. Hapankaalin mehukkuus riittää kostuttamaan salaatin niin, ettei kastiketta tarvita.

ITUINEN KASVISWOKKI

• 3 porkkanaa
• 1-2 palsternakkaa
• 1 purjosipuli tai punasipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• 1/2 juuriselleriä
• 1 pieni lanttu
• 1-2 dl mungpavun ituja
• 1 dl sinimailasen ituja
• 1/2 dl Merum-oliiviöljyä
• 1 tl Herbamare yrttisuolaa
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl curryä
• 1 tl korianteria
• 1/2 tl inkivääriä
• 1 rkl Kelpamarea

Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa tai wokkipannulla ja lisää mausteet. Anna mausteiden tuoksahtaa ja lisää ohuiksi suikaleiksi leikatut juurekset ja sipulit. Kuumenna kasviksia koko ajan hämmentäen 5-10 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan rapeita mutteivät liian pehmeitä.
Lisää mungpavut ja hämmennä hetki. Ota pannu pois liedeltä. Lisää lopuksi sinimailasen idut ja tarkista maku. Mausta vielä Kelpamare-yrttimaustenesteellä ja tarjoa vaikkapa keitetyn kokojyväriisin kera.

Muista myös käyttää ituja - samoin kuin versoja, joista lähemmin ensi numerossa - koristeina salaateissa, voileivillä, keitoissa jne.

Herkutellaan kevyesti ja voidaan hyvin!
Talviterveisin Anu Kärkkäinen