Kasveilla lievitystä reumaattisiin sairauksiin
"Niin sanotun luontaislääketieteellisen näkemyksen mukaan reumasairauksien taustalla on ainakin seuraavia tekijöitä: perinnöllisen kokonaisrakenteen vaikutukset, virheellinen ruokavalio (etenkin sen happoylijäämäisyys), ylirasitettu psyyke ja pitkäkestoinen stressi." Näin kirjoitetaan reuman puhkeamisen syistä Naturarzt-lehden numerossa 12/1988.
Fysikaalisten hoitojen ohella ns. poisjohtavista menetelmistä voi olla apua (esimerkiksi Baunscheidt-hoidot). Neuraaliterapialla ja akupunktiolla on saatu aikaan etenkin kipujen lievittymistä. Joskus myös paastot - esimerkiksi Buchingerin menetelmän mukaan - ovat auttaneet. Kasvilääkkeistä voi olla huomattavaa apua, sillä monet niistä ehkäisevät tulehduksia. Kasveja käytetään reuman lievitykseen joko yksin tai muiden hoitomenetelmien rinnalla. Koska monilla seuraavassa esitellyillä kasveilla on hoitotehon lisäksi haittavaikutuksia, on käytöstä neuvoteltava lääkärin kanssa.
Monien reumaspesialistien mielestä kaksi ensimmäistä vuotta sairastumisen jälkeen ovat hyvin tärkeitä, sillä tänä aikana syntyy monesti nivelvaurioita, joita ei voi myöhemmin korjata.
Siksi esimerkiksi reumaspesialisti professori Thomas Vischer ehdottaa mahdollisimman varhaista aggressiivista hoitoa suurilla lääkeannoksilla ja eri lääkkeiden yhdistelmillä. Monilla reumalääkkeillä on kuitenkin huomattavia sivuvaikutuksia etenkin mahaan, suolistoon, sydämeen, verenkiertoon ja munuaisiin.
Kasvilääkintä tarjoaa paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, usein lievemmin sivuvaikutuksin. Ainakin lieviin vaivoihin kannattaa kokeilla kasvilääkkeiden tarjoamia mahdollisuuksia. Niillä voi myös tukea muita reumahoitoja. Meillä joutuu tosin näkemään melkoisesti vaivaa löytääkseen lääkärin, joka tuntee erilaisia hoitomahdollisuuksia ja osaa löytää sopivat hoitovaihtoehdot kullekin sairastuneelle.
Pirunkoura eli harpago (Harpagophytum procumbens)
Tämä nykytiedon mukaan sivuvaikutukseton kasvi sopii etenkin degeneratiivisiin reumaattisiin sairauksiin. Nimeään tämä afrikkalainen kasvi saa kiittää hedelmistään, joita ympyröi ankkuria muistuttava koukku. Lääkkeenä käytetään kuitenkin vain juuria, jotka muodostavat maanalaisia mukularykelmiä. Juurissa ovat harpagon tärkeimmät vaikuttavat aineet eli iridoidit ja iridoidiglykosidit.
Harpago ei yksinään riitä tulehduksellisten reumasairauksien hoitoon, mutta sen avulla voidaan usein vähentää muiden lääkkeiden käyttömääriä.
Maha- ja pohjukaissuolihaavapotilaat eivät saa käyttää harpagoa. Sappisairauksista kärsivien on saatava käytölle lupa lääkäriltä.
Harpagojuomaa valmistetaan kaatamalla kolme desilitraa kiehuvaa vettä astiaan, jossa on yksi teelusikallinen hienoksi leikattua tai karkeaksi jauhettua harpagoa. Seoksen annetaan seisoa huoneenlämmössä kahdeksan tuntia, jonka jälkeen se siivilöidään. Juoma juodaan päivän kuluessa tasaisin väliajoin kolmena annoksena.
Nokkonen (Urtica)
Jo ennen ajanlaskumme alkua ylistettiin nokkouspiiskausta parina, kolmena peräkkäisenä päivänä tehokkaaksi kipeiden kohtien parantajaksi. Hoito tepsii varmasti yhtä lailla nykyisinkin, mutta näin raju ärsytysterapeuttinen hoito vaatii tavanomaista enemmän sisua. Kokeilleet kyllä kertovat, että piiskauksen aiheuttama polttelu tuntuu lähes miellyttävältä toisin kuin vahingossa tapahtunut nokkosen kosketus käteen tai jalkaan.
Nokkospiiskausta hellävaraisempi ja talvellakin soveltamiskelpoinen hoito on nokkosuutteen sively kipeisiin kohtiin.
Nokkosella on parantava vaikutus myös sisäisesti käytettynä. Se säätelee elimistön happo-emästasapainoa ja tukee munuaisia niiden poistaessa elimistöstä liikaa happamuutta. Kivennäisainerikasta nokkosuutetta tai nokkosteetä voi käyttää reuman ja kihdin tukihoidossa.
Pajut (Salix-lajit)
Kipua lievittävää, tulehdusta ehkäisevää ja kuumetta alentavaa pajua käytetään akuuteissa ja kroonisissa reumaattisissa sairauksissa. Salisyylihappo on sen vaikuttava aine. Pajulla ei useinkaan edes pitkäaikaiskäytössä ole sen synteettisen korvikkeen asetyylisalisyylhapon eli aspiriin tapaan ärsytysvaikutuksia mahaan ja suolistoon edellyttäen, että käytetään lääkärin suosittelemia terapeuttisia annoksia.
Eukalyptusöljy (Eucalypti aetheroleum)
Eukalyptusöljyn reumakipuja lievittävän vaikutuksen oletetaan perustuvan paikallisen verenkierron vilkastuttamiseen. Eukalyptusöljyä hierotaan varovasti pari tippaa kipeään kohtaan. Eukalyptusöljy on yhtenä ainesosana hyvänä kipujen lievittäjänä tunnetussa PO-HO-öljyssä.
Teepuu (Melaleuca alternifolia)
Teepuuöljymarkkinoilla on suuren kysynnän vuoksi kaikenlaisia tuotteita, joten kannattaa hankkia vain luotettavien valmistajien öljyjä. Tällainen on Suomessa esimerkiksi Adukin markkinoima Aqua Oleum Teatree-öljy. Öljyä käytetään emulgoituna kipua lievittävissä osa- tai kokokylvyissä. Muutaman öljytipan voi kylpyä varten sekoittaa esimerkiksi Molkosaniin, jossa se liukenee veteen sekoittuvaksi nesteeksi.
Iholle ei pidä laittaa laimentamatonta öljyä. Teepuuöljyä ei saa käyttää sisäisesti.
Teepuuöljy - kuten kaikki eteeriset öljyt -voivat aiheuttaa ihon ärsytysreaktion, joten ennen käyttöä kannattaa kokeilla yhdellä perusöljyyn laimennetulla tipalla, jonka antaa olla iholla pitkähkön aikaa.
Kuusenhavuöljy (Piceae aetheroleum)
Kuusenhavuöljy vilkastuttaa paikallisesti verenkiertoa eukalyptusöljyn tapaan. Kuusenhavuöljyä voi käyttää myös raikkaan- ja hyväntuoksuisena kylpyöljynä.
Helokki (Oenothera biennis)
Helokkiöljyä käytetään reumaattisen artriitin lievitykseen sisäisesti. Kokemukset ja muutamat tutkimukset kertovat merkittävästä vaikutuksesta, joka perustuu helokkiöljyn gammalinoleenihappoihin. Gammalinoleenihappojen vuorovaikutusta sterolittomien reumalääkkeiden kanssa on myös tutkittu. Tulokseksi saatiin, että helokkiöljy ei heikentänyt kemiallisten reumalääkkeiden vaikutusta. Normaali päiväannos helokkiöljyä on noin 300-360 milligrammaa. Jotta mahdolliset vaikutukset tuntuvat, on helokkiöljyä käytettävä noin kolme kuukautta. Mikäli vaikutus on myönteinen, helokkiöljyhoitoa jatketaan säännöllisinä lääkärin määrääminä annoksina.
Haavankuori (Populi cortex)
Haapaa on käytetty reumaa lievittävissä kasvilääkkeissä yhdessä muiden kasvien, esimerkiksi tammenkuoren ja kultapiiskun kanssa. Haavan kuoren ja lehtien salisiini ehkäisee tulehdusta, laukaisee kouristuksia, tuhoaa bakteereja ja lievittää kipuja.
Päivän teeannosta varten tarvitaan noin kymmenen grammaa tuoretta tai hiukan vähemmän kuivattua haavankuorta. Teekuppiin tai lasiin laitetaan kaksi teelusikallista haavankuorta, jonka päälle kaadetaan kaksi desilitraa kiehuvaa vettä. Annetaan hautua10 minuuttia ja siivilöidään. Päivässä voi juoda useita mukillisia. Usein haavankuorta käytetään yhdessä muiden kasvikunnan kipua ja reumaa lievittävien valmisteiden kanssa.
Cayennepippuri (Capsici fructus)
Tätä kypsistä kuivatuista hedelmistä jauhettua maustetta kutsutaan cayenne-pippuriksi. Lihasreuman lievitykseen vaikuttava aine on kapsikiini, joka iholle laitettuna tekee hermopäät tunnottomiksi kipuärsykkeille ja saa aikaan usein, ei kuitenkaan aina, polttelevan tunteen. Voimakkaasti aktivoituneen pintaverenkierron mukana kipua aiheuttavien aineiden poistuminen nopeutuu.
Cayenne-pippurivalmisteita saa käyttää vain ulkoisesti ja tällaisiin aineisiin perehtyneen asiantuntijan ohjeiden mukaan. Yleensä ohjeeksi annetaan perusöljyyn sekoitetun öljyn tai -tinktuuran kevyt sively rajatulle kipualueelle. Ainetta saa käyttää vain kahtena tai kolmena päivänä samalle alueelle. Sen jälkeen on pidettävä ainakin kahden viikon tauko. (Ohje on peräisin Saksan lääkekasvikomissio-E:ltä.) Alussa hoito voi pahentaa kipua, mutta jonkin ajan kuluttua lihas- ja hermokivut lievittyvät selvästi.
Kapsikiinia sisältäviä voiteita käytetään vyöruusun aiheuttamien neuralgioiden, osteoartriitin, reumaattisen artriitin ja kolmoishermosäryn lievitykseen vain täysin terveelle iholle. UV- ja röntgensäteily voivat em. tuotteiden kanssa yhdessä aiheuttaa voimakasta ihoärsytystä. Lämpöhoitoja ei myöskään pidä käyttää hoitojen aikana eikä vähään aikaan niiden jälkeenkään.
Arnikki (Arnica montana)
Arnikki ehkäisee tulehdusta, lievittää kipua ja on antiseptistä. Allergisia reaktioita voi kuitenkin esiintyä, samoin muita haittoja, mikäli arnikkia sisältäviä aineita laitetaan rikkoutuneelle iholle.
Kääreitä varten voi valmistaa keitettä. Kaksi teelusikallista arnikin kukkia laitetaan astiaan, johon kaadetaan puolitoista desilitraa kiehuvaa vettä. Seisotetaan noin kymmenen minuuttia ja siivilöidään. Keitteellä kostutetaan kangas, ja se laitetaan kipeään kohtaan useita kertoja päivässä.
Syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale)
Myöhäiskesällä tai syksyllä kerätyistä siemenistä, mukuloista tai kukista valmistetaan erilaisia tuotteita. Kasvissa oleva kolkisiini sopii akuutin kihdin hoitoon. Hoidossa käytetään vain standardoituja luotettavien valmistajien tuotteita, sillä kasvi on myrkyllinen. Siitä ei saa missään tapauksesta valmistaa rohtoja itse. Kasvi ei sovi itsehoitoon. Ohjeet on saatava kasvilääkkeitä tuntevalta lääkäriltä, sillä haitta- ja yhteisvaikutukset voivat väärin käytettyjen valmisteiden yhteydessä olla hengenvaarallisia. Erityiseen varovaisuuteen on aihetta silloin, kun potilas on iäkäs tai hänellä on sydän-, munuais- tai ruoansulatuselimistöongelmia jo ennestään. Lääkäreidenkin määräämät kolkisiinihoidot ovat hyvin lyhyitä, yleensä korkeintaan kolmen päivän pituisia.
Guajakki (Guajaci lignum)
Guajakkipuu, jonka puuainesta käytetään lääkkeenä, kasvaa trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla. Sen vaikuttavat aineet, erilaiset lignaanit, hartsihapot ja terpenoidit, ovat puun hartsissa, joka sijaitsee epäsäännöllisesti sijaitsevissa, vuosirenkaita muistuttavissa kohdissa. Teejuoman valmistamiseksi tarvitaan yksi teelusikallinen karkeaksi silputtua guajakkia. Rouheelle kaadetaan puolitoista desilitraa kiehuvaa vettä. Juoma siivilöidään kymmenen minuutin kuluttua. Sitä juodaan kupillinen aterioiden jälkeen. Päiväannos voi olla korkeintaan neljä grammaa guajakkipuuta teeaineksena.
M. Rajala
Lähteet:
A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten
Sinikka Piippo, Luonnon lääkekasvit, Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 158, toinen uusittu painos, Yliopistopaino, Helsinki 1998