Artikkelit

Ginkgo bilobaa ääreisverenkiertoa virkistämään

Asiantuntijana professori Sinikka Piippo

Ikivanha itäaasialainen lääkekasvi

Ginkgo biloba eli neidonhiuspuu on kotoisin Itä-Aasiasta, Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Siellä sitä kasvatetaan etenkin temppeli- ja koristepuutarhoissa ja pidetään pyhänä puuna. Neidonhiuspuuta viljellään lääkekasvina Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Lehdet kerätään käsin tai mekaanisesti. Kuivaamisen ja hienontamisen jälkeen lehdet uutetaan, uute kuivataan ja standardoidaan. Ginkgo on helppo viljeltävä, sillä se on erittäin pitkäikäinen ja äärimmäisen kestävä tuholaisia ja ilmansaasteita vastaan. Näiden ominaisuuksien ja kauneutensa vuoksi neidonhiuspuusta on tullut suosittu koriste- ja tienvarsipuu suurissakin kaupungeissa. Erityisen pidetty se on Yhdysvalloissa.
Vielä tuhat vuotta sitten ginkgo oli harvinainen. Kiinassa neidonhiuspuuta kasvoi luonnonvaraisena Itä-Kiinan vuorella Anhuissa, missä se oli säilynyt jääkaudelta. Hyvin vanhoja neidonhiuspuita löytyy Shandongin, Anhuin, Hunanin ja Sichuanin maakunnista. Ensimmäiset varmat viittaukset nimenomaan siementen lääke- ja ravintokäyttöön ovat 1300-luvulta, tosin kiinalaisten mukaan jo paljon varhaisimmilta ajoilta. Varhaisissa kiinalaisissa lääketieteellisissä kirjoituksissa neidonhiuspuun lehtiä suositeltiin sydämen ja keuhkojen hoitoon.

Länsimaiseen tietoisuuteen kasvi tuli vuonna 1690 saksalaisen lääkärin Engelbert Kämpferin tutustuttua kasviin Japanissa. Neidonhiuspuu tuotiin Utrechtin kasvitieteelliseen puutarhaan vuoden 1730 tienoilla. Vuonna 1874 kasvi vietiin Pohjois-Amerikkaan Philadelphiaan. Nykykäyttö yleistyi vasta 1950-luvulla saksalaisten tutkijoiden alettua selvittää kasvin hyötyä verenkierrolle.

Farmakologinen koostumus

Suurin osa parin viime vuosikymmenen aikana tehdyistä lukemattomista farmakologi- sista ja kliinisistä kokeista on suoritettu vakioidulla lehtiuutteella, jonka koodinimi on EGb 761.

Ginkgon lehdistä tehdyllä uutteella on aktiivisia vaikutuksia. Kyse on kokonaisuutteesta, ei yhdestä eristetystä ainesosasta. Lehdissä on trilaktoonisia diterpenoidi-ginkgolideja A, B ja C sekä trilaktoonisia seskviterpeeni-bilobalideja.

Flavonoideista niissä on mm. ginkgetii- ni-, kversitiini- ja kämferolijohdannaisia, p-kumariinihappoa, rutiinia, 3-0-metyylimyristisiinejä, isoramnetiinijohdannaisia, amentoflavonia, bilobetiinia, ginkgetiiniä, iso- ginkgetiiniä ja skiadopitysiiniä sekä proantosyanidiinia.

Terpeeneistä lehtiuutteessa on bilobanooneja. Lisäksi löytyy haihtuvaa öljyä, gink-golihappoja, tanniineja ja hieman ginkgotoksiini-nimistä alkaloidia. Ginkgolidit syntetisoitiin vuonna 1988. Siemenissä on mm. ginkgotoksiinia.

Parhaita ovat standardoidut uutteet EGb 761 ja LI 1370. Molemmat ovat 50:1 lehtiuutteita, jotka sisältävät vähintään 24% flavonoideja (kversetiiniä, kämferolia, isoramnetiinia), 6% terpeenilaktoneja ja 3,1% ginkgolideja A, B ja C, 2,9% bilobalideja ja ginkgolihappoja alle 5 miljoonasosaa. Ginkgolihapot pyritään poistamaan prosessissa, sillä ne ovat allergeenejä.

Ginkgon vaikutukset

Ginkgon lehdet ovat tehokkaita verisuonten, hermoston, aineenvaihdunnan ja immunologisissa ruumiintoiminnoissa. Ginkgo vaikuttaa nimenomaan pienverenkiertoon aivoissa, silmissä ja raajoissa. Se vaikuttaa sidekalvon verenkiertoon vanhoilla henkilöillä.

Veren virtausnopeus kapillaarisuonissa ja pienissä päätesuonissa kohoaa nimenomaan iäkkäillä. Ginkgo vähentää verkkokalvon turvotusta ja sen soluvaurioita. Se lisää veren virtausta laskimoissa ja valtimoissa ja torjuu raajojen kylmyyttä, tunnottomuutta sekä kouristuksia ja ehkäisee suonikohjuja.

Ginkgo lievittää verisuonten ahtaudesta johtuvaa pään ja raajojen särkyä. Se laajentaa aivoverisuonia ja lisää aivoverenkiertoa, joten se ehkäisee tukosten syntyä. Se alentaa veren kolesterolia ja veren sokeripitoisuutta. Neidonhiuspuu ehkäisee allergisia ja muitakin tulehduksia. Sen käytön on havaittu parantavan miesten sukupuolista tehoa: halua, kiihotusta, orgasmia ja jälkitilaa.

PAF-vaikutus

Ginkgolidit estävät PAF-tekijää (platelet-activating factor, verihiutaleita aktivoiva tekijä), joka aktivoituu esimerkiksi aivojen kärsiessä hapenpuutteesta. PAF-reseptorit sijaitsevat aivoissa. PAF on osallisena monissa tulehdus-, sydän-, verisuoni- ja hengityshäiriöissä.

PAF-reaktio säätelee osaltaan mm. keuhkoputkien supistumista (astmaa), ihon verisuonten laajenemista, alhaista verenpainetta sekä tulehduksellisten yhdisteiden, kuten leukotrieenien, prostaglandiinien, liposomaalisten entsyymien ja vapaiden radikaalien, vapautumista fagosyyteistä.

PAF on osallisena valtimoiden kovettumisessa, jolloin PAF aiheuttaa veren kokkaroitumista, tukoksia, hapenpuutetta, aivoverenkierron vähenemistä, hapen saannin vähenemistä, soluvaurioita, aivohalvauksia, aivoturvotusta, dementiaa ja muistihäiriöitä.

Ginkgolidi B keskeyttää tapahtumasarjan estämällä PAF:in sitoutumisen reseptoriinsa. Tietty PAF-määrä on terveydelle hyväksi, mutta liiallisena se aiheuttaa allergiaa, astmaa, psoriasista sekä sydän- ja verisuonitauteja.

Aivo-oireet voivat myös johtua vapaista radikaaleista, sillä aivot ovat erityisen herkät niiden aiheuttamille tuhoille. Ginkgon flavonoidit ovat antioksidantteja ja poistavat elimistösta vapaita radikaaleja, estävät niiden muodostumista ja kalvostojen rasvojen hapettumista.

Ginkgon vaikuksesta aivoissa esiintyy suurempia määriä glukoosia ja energia-aineenvaihduntaan liittyvää AMP:tä eli ginkgo auttaa aivosoluja säilyttämään hyvät energiatasot.

Ginkgo edistää hermosolujen elinkykyä. Se lisää tärkeän aivojen välittäjäaineen dopamiinin synteesiä ja ilmeisesti stimuloi epinefriinin ja norepinefriinin vapautumista, joten se kykenee vaikuttamaan lähes kaikkiin kehon toimintoihin. Ginkgolla on vaikutusta myös moniin aivojen reseptoreihin.

Ginkgo estää ennenaikaista vanhenemista. Se parantaa vanhojen ihmisten nootrooppisia eli oppimiskykyjä. Nootrooppinen aine on keskushermoston toimintaa parantava aine, josta ei voida nimetä vain yhtä ainesosaa. Se tehoaa Alzheimer-tyyppiseen ja verisuoniperäiseen dementiaan ja estää aivojen rappeutumista Alzheimer-taudin alkuvaiheessa. Gingkolla saattaa olla vastaavia vaikutuksia myös nuoriin, joiden keskittymiskykyä, lyhytkestomuistia ja reaktioaikaa se kohentaa.

Ginkgo parantaa henkilön subjektiivista käsitystä omista kyvyistään, nostaa mielialaa ja tehostaa sosiaalisia kykyjä.

Mihin käytetään

Saksan komissio E on hyväksynyt vuonna 1994 ginkgon käytön dementiaan, viherkaihiin, vanhusten huimaukseen ja tinnitukseen.

Lehtien käyttö länsimaisessa lääketieteessä on melko uutta, mutta jo hyvin tunnettua. Fysiologista mekanismia ei tunneta yhtä hyvin. Vapaassa kaupassa käytetään suun kautta otettavia puristeita, tabletteja ja tinktuuroja. Vakioitu lehtiuute on turvallista pitkäaikaisessakin käytössä. Kuivatuista lehdistä valmistetuissa tableteissa on sitä vastoin vaihtelevia määriä aktiivisia ainesosia.

Nykyään ginkgo kuuluu Euroopassa, varsinkin Saksassa ja Ranskassa, eniten käytettyihin kasvirohtoihin. Ginkgo on erinomainen esimerkiksi kalkkeutumisesta johtuvissa ääreisverenkiertohäiriöissä, joihin kuuluvat mm. katkokävely, jolloin jaloissa on tukoksista johtuvia kranppikipuja, sekä Raynaudin syndroomassa. Sillä lievitetään aivoverenkiertohäiriöitä, ajattelu- ja muistivaikeuksia, pitkän ja varsinkin lyhytkestomuistin vaikeuksia ja dementiaa.

Se parantaa stressinsietoa, lisää tyytyväisyyttä ja henkistä joustavuutta perhe- ja muissa ongelmissa, ja sopii käytettäväksi vanhojen ihmisten huimauksessa, päänsäryssä, korvien suhinassa, kuulo-ongelmissa, keskittymiskyvyn puutteessa, uupumistiloissa ja masennuksessa.

Se sopii vaihdevuosissa oleville ja vanheneville naisille verenkiertoa parantavien ominaisuuksiensa vuoksi. Sitä käytetään myös impotenssissa. viherkaihissa ja verenkierron vähäisyydestä ja happivajeesta johtuvassa näön hämärtymisessä.

Kestävien ja parhaiden tulosten saavuttamiseksi uutetta on käytettävä vähintään 12 viikkoa säännöllisesti.

Varoituksia

Haitallista ginkgotoksiinia on pieniä määriä lehdissä, mutta teollisessa uuttamisessa käytettävä kuumennus inaktivoi paljolti myrkyn. Aineella on neurotoksista, B6-vitamiinia estävää vaikutusta. Kouristuksia ja kuolemia on esiintynyt Kauko-Idässä liiallisesta siementen syönnistä. On viisainta käyttää standardoituja tuotteita.

Yleensä ginkgon käytöstä ei ole todettu vakavia sivuvaikutuksia, ainoastaan ruoansulatushäiriöitä ja päänsärkyä voi ilmetä. Hyvin isoilla annoksilla saadaan aikaan ripulia, oksentelua ja rauhattomuutta, kramppeja, heikkoutta ja sydämen epätasaista sykettä ja nopeutumista.

Joidenkin mukaan kasvia ei pitäisi käyttää MAO-inhibiittorien kanssa, jotta vältetään negatiiviset yhteisvaikutukset.

Lehdet ovat verta ohentavia ja aiheuttavat pidentynyttä verenvuotoa ja kalloverenvuotoa. Siksi niitä ei pidä käyttää aspiriinin eikä verenohennuslääkkeiden kanssa.

Koska tietoa on vielä liian vähän, ei ginkgoa ole yleensä syytä käyttää raskauden eikä imetyksen aikana. Kasvi saattaa myös ehkäistä hedelmöittymisen.

Hedelmät voivat aiheuttaa vakavia allergisia reaktioita ja ärsyttää ruoansulatuskanavaa.

M. Rajala

Proviisorin vinkki:
Geriaforce sopii monenikäisille itsehoitoon

Vogelin Geriaforce on tuoreista neidonhiuspuun lehdistä valmistettua uutetta. Se tehostaa verenkiertoa lempeästi ja tasapainoisesti. Pääkäyttäjäryhmä ovat ikääntyvät ihmiset, joiden heikentynyt verenkierto edistää monien sairauksien syntymistä.

Geriaforce sopii kokemusten mukaan hyvin itsehoitoon pitämään verenkiertoa vauhdissa ja torjumaan monien sairauksien syntyä ja etenemistä. Tällaisia ovat esim. vanhusten sydän- ja verisuonisairaudet, verenkiertotaustainen dementia, impotenssi, kuulon ja muiden aistien sekä muistin heikkeneminen. Geriaforcella tehty tutkimus osoitti sen lisäävän lyhytkestoista näkömuistia, mistä syystä uutetta voidaan suositella ylläpitämään ikääntyneiden aktiivisuutta.

Nuoremmat käyttävät uutetta paleleviin jalkoihin ja käsiin tehostamaan ääreisverenkiertoa.

Annostus
Kun uutteen käyttö aloitetaan, annos on 5 tippaa kolmesti päivässä. Annosta suurennetaan muutamalla tipalla päivittäin.

Varoitus
Geriaforce ei sovi verenohennuslääkkeiden kanssa, eikä sitä pidä käyttää ennen leikkauksia ainakaan pariin vuorokauteen.

MR