Hormonit tasapainoon luonnon keinoin
Onko kreetalaisten elämäntavoissa muutakin sydäntä suojaavaa kuin ruokavalio? Seuraavassa esitetään Kreetalla pari vuosikymmentä asuneen Merja Tuominen-Gialitakin ajatuksia kreetalaisen ruoan ja elämänmenon terveellisyydestä.
Useimmat suomalaiset keski-ikäiset ovat kuulleet ns. Pohjois-Karjala-tutkimuksesta. Tällä nimellä meillä tunnettu tutkimus oli osa ns. Seven Countries Studya (seitsemän maan tutkimus), jossa vertailtiin sydän- ja verisuonitautien ja ruokavalion suhdetta Japanissa, USA:ssa, Hollannissa, Suomessa, Italiassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa.
Koko tutkimuksen synkintä aluetta oli Pohjois-Karjala, valoisinta Kreeta. Tutkimusajankohtana Pohjois-Karjalassa sydän- ja verisuonitauteihin kuoli 466 henkilöä 100 000 asukasta kohden. Italiassa luku oli noin 200, Jugoslavian rannikolla 145, Japanissa 64, mutta Kreetalla vain 9.
Kreetalla saavutettiin myös miesten korkein keskimääräinen elinikä, joka tuolloin oli 72 vuotta.
Tulokset tiivistettiin ennen kaikkea rasvankäyttötottumuksiin: eläinrasva vastaan kasvisrasvat, etenkin oliiviöljy.
Lukuisat myöhemmät tutkimukset ovat kertoneet, että välimerellinen ja erityisesti perinteinen kreetalainen ruokavalio suojelevat sydän- ja verisuonisairauksilta ja myös muilta yleisiltä sairauksilta eli syövältä, allergioilta ja diabetekseltä.
Neitsytöljykö pitkän iän salaisuus?
Oliiviöljy on oikeastaan ainoa Kreetalla käytettävä ravintorasva. Luonnollisesti näin on siksi, että tuottajamaissa öljy, parhaatkin niistä, ovat aina olleet melko edullisia. Ns. kiinteitä rasvoja öljyssä ei juuri ole, vain huonoa kolesterolia vähentäviä tyydyttymättömiä rasvoja. Neitsytoliiviöljyn runsaat antioksidantit suojaavat soluja hapettumiselta. Jotkut italialaiset tutkijat väittävät oliiviöljystä löytyvän syöpää estäviä aineita ja öljyn lisäksi vielä alentavan verenpainetta.
Mitä tahansa oliiviöljyä ei kuitenkaan voi erityisemmin suositella. Vain kontolloidut erittäin hienot neitsytöljyt sisältävät runsaasti antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja.
Kreetalaiset oliiviöljyt ovat erityisen laadukkaita. Jopa 95Â97 prosenttia tuotannosta sijoittuu korkeimpaan laatuluokkaan, kun luku esimerkiksi Espanjassa on parisenkymmentä prosenttia.
Kreetalla kaikki suosii korkealaatuisen öljyn tuotantoa. Siellä ei ole oliiveja pilaavaa pakkasta korjuuaikana, joka sijoittuu melko myöhäiseen syksyyn, ei myöskään pitkiä matkoja puristamoihin, sillä pieniä puristamoita on joka puolella saarta. Öljy ei siis ehdi hapettua korjuun jälkeen pitkillä puristamomatkoilla, vaan saadaan pulloihin tuoreena.
Vai viinissäkö?
Punaviinin terveysvaikutuksista on kirjoitettu viime vuosina paljon. Ranskalaisen INSERM-tutkimuslaitoksen eläkkeelle siirtynyt johtaja, tohtori Serge Renaud on tutkimuksissaan päätynyt siihen, että kohtuullinen viinin nauttiminen on sydämelle terveellistä.
Vaikka ranskalaiset herkuttelevat maitorasvaa sisältävillä juustoilla (jopa n. 80 grammaa päivässä), heidän sydäntautikuolleisuuslukunsa ovat melko alhaisia.
Olennaista on kohtuullinen käyttö eli 1Â2 lasillista päivässä. Tämä on juuri se määrä, jota perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa keskimäärin käytetään. Jo kolmen, neljän lasillisen myötä käytöstä tulee sydäntä rasittavaa.
Kreetalla punaviiniä käytetään, samoin kuin punaviinietikkaa, päivittäin aterioiden yhteydessä.
Vihanneksia päivittäin puolisen kiloa
Kreetalaisessa ruokavaliossa on poikkeuksellisen paljon kasviksia, peräti noin 450 grammaa päivässä. Vihannesvalikoima on hyvin vihreä ja monipuolinen. Siihen kuuluu mm. kesäkurpitsaa, purjoa, kaaleja, mangoldia, sipulinvarsia, fenkolia, salaattivoikukkaa, sikureja, parsaa, monenlaisia papuja, herneitä ja linssejä, portulakkaa ja niiden kanssa tuoreita yrttejä, esimerkiksi minttuja, anista, tilliä, iisoppia, kynteliä, oreganoa, timjamia ja monia muita.
Keskeisessä asemassa on täysjyvilja. Lihaa syödään vähän ja harvoin. Lautasella liha- tai kalapala on suuria juhlia lukuunottamatta korkeintaan pienen lisäkkeen roolissa.
Jälkiruoilla ja makeilla leivonnaisilla ei ole merkittävää asemaa. Hunaja on saaren oma tuote ja siksi yleinen makeuttaja niissä harvoissa makeissa paloissa, joita perinteiseen tapaan ruokailevat syövät.
Pitkään terveenä eläneen kreetalaismiehen ruokavalio
Iäkkäät kreetalaiset paljastavat mielellään ruokavalionsa salat. Aamulla juodaan yrttiteetä ja syödään täysjyväkorppua ja vuohenmaitojuustoa tai jugurttia juoksevan hunajan kera. Välipalaksi syödään hedelmiä tai tuoreita vihanneksia.
Lounasruoka on useimmiten vihannesmuhennosta täysjyväleivän, viinilasillisen ja silloin tällöin pienen kala-, juusto- tai lihapalan kanssa.
Siestasta ei tingitä
Lounaan jälkeen mennään levolle eli pidetään siestaa - joka päivä. Siestalta noustaan hedelmän tai kahvikupin avulla.Välipalaksi syödään taas tuoreita vihanneksia, juustoa tai piiras. Illallinen muistuttaa lounasta, mutta on sitä kevyempi.
Päivän mittaan juodaan paljon vettä, ja silloin kun juhlitaan, pöytä notkuu liharuoista. Jälkiruokiakin syödään juhlissa.
Ruokavalion erot muihin Välimeren kansoihin
Perinteinen kreetalainen ruokavalio poikkeaa muista Välimeren alueen ruokavalioista. Iraklionin yliopiston tutkijan lääkäri Ilias Kastanasin mukaan kreetalaiset syövät neljä kertaa enemmän hedelmiä, neljä kertaa vähemmän lihaa, kaksi kertaa enemmän papuja, kaksi kertaa enemmän oliiviöljyä, kaksi kertaa vähemmän sokeria kuin muut Välimeren kansat.
Lisäksi erona ovat villit vihannekset, joita kreetalaiset keräilevät ja syövät noin 50 grammaa päivässä.
Kreikkalaisprofessorin neuvot suomalaisille
Iraklionin yliopiston lääketieteen tutkija professori Antonis Kafatos lähettää Merja Tuominen-Gialitakin välityksellä suomalaisille seuraavanlaisia terveisiä kysyttäessä neuvoja terveellisemmästä ruokavaliosta:
- Syökää täysjyväleipää ja paljon vihanneksia! Syökää kohtuullisesti kalaa ja erittäin paljon hedelmiä. Unohtakaa valkoinen ydinvilja, sokeri ja voi, varsinkin, jos niitä on samassa ruoassa!
Lisäksi hän muistutti jokapäiväisen liikunnan antavan levollisuutta ja mielentyyneyttä.
Kohtuus ja nautinto
Merja Tuominen-Gialitaki ei usko pelkän ruokavaliomuutoksen tuovan yksin terveyttä ja pitkää ikää. Häntä kiehtoo Kreetalla kunnioitettu ajatus kohtuudesta kaikessa.
Niin nautinnolla kuin pidättäytymiselläkin on aikansa, ihminen tarvitsee kumpaakin. Ortodoksisella Kreetalla paastotaan, mutta paastoa ei voi kovinkaan ankarana pitää. Silloin pidättäydytään vain lihasta, munista ja maitotaloustuotteista, mutta kalaa ja muita meren antimia, viiniä, öljyä ja kasvikunnan tuotteita saa syödä.
Paaston päättyessä juhlapöydän antimilla on erityinen merkitys, sillä odottaminen pidentää ja syventää juhlaa.
Aikakäsityksestä ja suorituspaineista
Merja Tuominen-Gialitaki kertoo, että Kreetalla aika jäsennetään hiukan toisin kuin meillä. Vuodenajat otetaan huomioon elämän jäsentämisessä. Aloitettu tehtävä saatetaan loppuun tehtävän, eikä ajan ehdoilla.
Kaikki minulle tässä ja nyt heti -asennetta pidetään tuhoisana niin vatsalle kuin koko elämälle.
Kreetalaisen ajattelun mukaan liikunnankin tulee tapahtua ilman suorituspaineita. Helteessä ei tosiaankaan hölkätä, mutta pellolla saatetaan kyllä rehkiä. Kreetalainen saa liikuntansa hyötyliikuntana esimerkiksi villivihannesten päivittäisillä keruuretkillä, ei urheilusuorituksissa.
Yhteisöllisyys ruokapöydässä
Yksin syömistä pidetään Kreetalla säälittävänä toimena. Siellä joutuu yksin matkustavakin juhlissa istumaan pitkiin pöytiin toisten seuraan.
Iloista seuranpitoa pidetään laatuaikana, josta nautitaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Silloin eletään juhlahetkeä ja unohdetaan kaikki muu.
Ruoka kannetaan pöydän keskelle ja sitä annostellaan ja tarjoillaan aina pöytänaapureille. Jakaminen on olennaisen tärkeää, sillä ne jotka ruoan keskenään jakavat, muodostavat yhteisön ja perheen. Perhekäsitys on tässä mielessä meikäläistä laajempi; siihen kuuluvat myös ystävät ja tuttavat.
Ruoan jakamiselle on itse jakamisen ylittäviä tehtäviä: se luo keskustelua ja yhteenkuuluvuutta. Se kertoo myös välittämisestä ja huolehtimisesta. Näin jokainen tuntee kuuluvansa yhteisöön ja saa osansa sen lämmöstä ja hyväksynnästä.
M Rajala