Asiantuntijana proviisori Kaija Heikkilä

Omena on terveellistä muttei vyötäröllä

Nopeat hiilihydraatit ja huonolaatuiset rasvat saavat aineenvaihduntamme sekaisin ja aiheuttavat omenalihavuutta. Mistä oikein on kysymys ja mitä voi tehdä nk. insuliiniresistenssin välttämiseksi?

Mistä insuliiniresistenssissä on kysymys?

- Nimensä mukaisesti kyseessä on tila, jossa haima kyllä tuottaa insuliinia, mutta elimistö ei enää reagoi siihen normaalisti eli on sille vastustuskykyinen. Puhutaan myös syndrooma X:stä, metabolisesta oireyhtymästä ja esidiabeteksestä, jotka kaikki siis tarkoittavat samaa asiaa.

Mitä seurauksia insuliiniresistenssistä on?

- Sille on ominaista lihominen ja nimenomaan keskivartalolihavuus; puhutaan omenalihavuudesta. Kannattaa kaivaa esiin mittanauha, ja jos vyötärö on miehellä yli 90-100 senttimetriä ja naisella yli 80-90, jotakin olisi hyvä tehdä "ompun" pienentämiseksi, koska se merkitsee lisääntynyttä sairausriskiä.

Sen lisäksi että lihoo, elimistö vanhenee ja rappeutuu ennenaikaisesti. 2. tyypin diabeteksen ja kohonneen verenpaineen ohella rintasyövän, masennuksen ja dementian riskit kasvavat.

Mitkä syyt johtavat insuliiniresistenssin kehittymiseen?

- Kyse on tyypillisestä elämäntapasairaudesta. Se vaivaa yleensä ihmisiä, jotka liikkuvat vähän ja syövät runsaasti nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja ja huonolaatuisia rasvoja. Sitä tavataan yhä nuoremmilla, jopa lapsilla. Tyyppiesimerkki voisi olla päivät pelikoneen vieressä viettävä, ateriat karkilla ja roskaruoalla kuittaava nuori.

Tutkimukset osoittavat mm. maksan rasvoittumisen olevan yhteydessä insuliiniresistenssin kehittymiseen.

Miten insuliiniresistenssiä voi ehkäistä?

- Samoin kuin 2. tyypin diabetestä "esidiabetestäkin" voi tehokkaasti ehkäistä elämäntapamuutoksilla siitä huolimatta, että tietty alttius siihen on perinnöllistä. Elämäntapamuutoksilla on osoitettu saavutettavan selkeästi paremmat tulokset kuin lääkkeillä.

Jo pienikin, noin viiden prosentin painonpudotus pienentää sairastumisriskiä. Tässä on liikunta hyväksi avuksi, mutta liikunnan lisäämisestä on paljon muutakin hyötyä häiriintyneen aineenvaihdunnan normalisoimisessa. Viikossa pitäisi liikkua vähintään neljä tuntia, mieluiten vähintään puoli tuntia kerralla esimerkiksi reippaasti kävellen.

Ruokavaliolla on oleellinen merkitys insuliiniresistenssin torjunnassa. Tyydyttyneiden ja transrasvojen lisäksi ruokavaliosta olisi karsittava sokeri ja valkojauhotuotteet. Täysiarvoinen, luomulaatuinen ja mahdollisuuksien mukaan itse valmisetttu monipuolinen ruoka on suositeltavinta.

Ruokakulttuurimme on keventynyt ja rasvaa pyritään välttämään joskus arveluttavinkin keinoin. Kannattaa katsoa, ettei "terveellinen" kevyttuote sisällä rasvan sijaan suuria määriä sokeria, jota joskus on sattuvasti nimitetty valkoiseksi läskiksi.

Myös ruokatottumuksilla on merkitystä. Ateriat kannattaa syödä säännöllisesti ja rauhallisesti pureksien. Jatkuva napostelu ja makeat välipalat ovat myrkkyä sokeriaineenvaihdunnalle. Elimistö tarvitsee sokereiden käsittelyyn insuliinia. Mitä useammin syömme, sitä enemmän insuliinia erittyy. Jatkuva napostelu rasittaa haimaa ja liika sokeri varastoituu maksaan. Syntyy kierre, jossa makeanhimo ja väsymys vuorottelevat, ja paino nousee.

Miten fytoterapian avulla sokeriaineenvaihduntaa voidaan normalisoida?

- Monilla kasveilla on ruokahalua ja ruoansulatusta normalisoivaa vaikutusta. Ne myös ohjaavat elimistöä terveellisten ruokatottumusten suuntaan.

Maksan toimintaa edistävät kasvit kuten latva-artisokka (Cynara scolymus) auttaa rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa. Munuaisten toimintaa aktivoivat rohdot kuten kultapiisku (Solidago virgaurea) tehostaa nesteenpoistoa.

Aineenvaihduntaa kiihdyttävät yrtit helpottavat painonhallintaa. Tällainen on mm. päärynälevä eli kelp (Macrocystis pyrifera). Siinä on kaikki meren kivennäis- ja hivenaineet, mm. orgaanisesti sitoutunutta jodia. Kelpistä valmistetut Kelpasan-tabletit ovatkin hyvä apu laihduttajalle ja piristystä kaipaavalle

. Sokeriaineenvaihduntaan vaikuttaa maa-artisokka (Helianthus tuberosus). Sen mukuloissa on inuliini-hiillihydraattia, liukoista kuitua, joka kulkeutuu sulamattomana paksusuoleen rasittamatta lainkaan insuliiniaineenvaihduntaa. Maa-artisokka on suolta hoitava prebiootti. Se torjuu mädättäjäbakteereita lisäten siten suolen terveyttä ja ihmisen yleistä hyvinvointia.

Latva-artisokan nupullaan olevien kukkien pohjukset ovat suurta herkkua, samoin maa-artisokan mukulat. Molemmat kasvit ovat myös arvostettuja rohtoja aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta tehostavan vaikutuksensa ansiosta.Aineenvaihduntaa tasapainottamalla maa-artisokka hillitsee makeanhimoa. Terveellisen ruokavalion tukena sillä onkin saatu hyviä tuloksia laihdutusryhmissä. Maa-artisokkaa on saatavilla tippoina (Helianthus) ja tabletteina (Helix Slim).

Myös inuliinia ja karvasaineita sisältävä voikukka (Taraxacum officinale) on maksan ja munuaisten toimintaa vahvistava yrtti. Sitä on mm. Boldocynara-maksanhoitotableteissa.

Aineenvaihdunnasta puhuttaessa ei sovi unohtaa kasvikuituja. Sen lisäksi että ne pitävät suolen toimivana ne tasapainottavat myös sokeriaineenvaihduntaa.

ER